Noin kolmen viikon päästä taidenäyttelyn avajaisissa syömäni kaksi pienenpientä cocktailpalaa aiheuttivat minulle hieman myöhemmin tämän pahamaineisen anafylaktisen reaktion, josta oli kyllä hauskuus kaukana. Siinä tuli kiireinen lääkärireissu kesken rauhallisen ravintolaillan kun ei enää henki meinannut kulkea. En voinut kuin ajatella, että itsepähän olin tästä vitsaillut. Vetovoiman laki näytti taas kerran, kuinka asiat toimivat.
Viime kirjoituksessani sivusin hieman vetovoiman lakia, josta tuli maailmanlaajuinen ilmiö vuonna 2006 Rhonda Byrnen julkaistua kirjan The Secret-Salaisuus. Kirjassa käsitellään vetovoiman lakia helposti ymmärrettävällä tavalla. Kyseisen lain ydinhän onkin hyvin yksinkertainen: vedät puoleesi asioita ja ihmisiä, jollaisiin keskität ajatuksesi. Lyhyesti sanottuna: sitä saa mitä tilaa.
Itse löysin vetovoiman lain noin viisi vuotta sitten. Asuin tuolloin Italiassa, ja eräs ystäväni lahjoitti minulle The Secret-kirjan. Kirjaa lukiessani sydämeni hakkasi kiivaasti, kun kävin samalla elämääni läpi pikakelauksella. Aloin viimeinkin ymmärtää, miksi asiat elämässäni olivat menneet niin kuin olivat menneet.
Minulla oli aina ollut verraten huono itsetunto. Olin ajatellut enemmän tai vähemmän negatiivisesti itsestäni. Kuvailin itseäni ongelmamagneetiksi. Suorastaan vedin puoleeni kaikenlaisia ongelmia, sekä ihmisiä, jotka kohtelivat minua huonosti. Ihmissuhteeni olivat lähinnä katastrofaalisia. Kun tapasin ystäviäni, minulla oli aina uusia tarinoita kerrottavanani kaikenmaailman ongelmatilanteista, joihin olin taas kaoottisessa elämässäni joutunut. Olin aina se, jolla meni huonommin kuin muilla, enkä oikein uskonut, että asia tulisi siitä sen kummemmin muuttumaan.
Olinko aiheuttanutkin kaiken ihan itse keskittymällä negatiiviseen ja toistelemalla kerta toisensa jälkeen eri ihmisille, kuinka vedin puoleeni ongelmia ja huonoja ihmissuhteita? No, ehkä en kuitenkaan ihan kaikkea kaikkea ollut itse aiheuttanut, mutta näin selvän yhteyden ajatusteni, toimintani ja elämäntapahtumieni välillä.
Vetovoiman laki ei tunne eroa positiivisten tai negatiivisten asioiden välillä, eikä se tunne myöskään ei-sanaa. On aivan tavallista, että toistelemme: "en halua lisää ongelmia" tai: "en halua elää näin", ja sitten ihmettelemme, kuinka eteemme tulee vain lisää ongelmia, ja elämämme on juuri sellaista, mitä emme haluaisi. Eli keskitymme usein vain siihen mitä emme halua, ja sitten murehdimme, kun ne asiat, joita emme halua, seuraavat meitä jatkuvasti.
Itselläni on kymmeniä, niin positiivisia kuin negatiivisiakin esimerkkejä vetovoiman laista omasta elämästäni. Italiassa Comojärvellä asuessani, työmatkani kulki järven rannassa olevan Comon Aeroclubin vesitasokonehangaarin ohi. Katselin aina kaihoisasti järvellä ja ilmassa pörrääviä lentokoneita. Halusin kovasti päästä kokeilemaan sellaista lentoa, mutta hinta oli silloisella Italian palkallani aivan liian korkea. Ajattelin joka kerta hangaarin ohi kävellessäni, että kunpa joku mukava lentäjä joskus kysyisi minulta, haluanko lähteä lentämään vesitasolla. Tiesin ajatukseni olevan aika kaukaa haettu, mutta mitä siitä. Pari vuotta leikiteltyäni tällä ajatuksella, tutustuin tyttöön, joka otti lentotunteja vesitasoilla. Olin hänen kanssaan toisinaan hangaarin kahvilassa, ja eräänä päivänä yksi Aeroclubin lennonopettajista esitti minulle nuo maagiset sanat: "Haluaisitko joku kerta lähteä kokeilemaan lentoa vesitasolla?" Ja niin pääsin viimeinkin unelmoimalleni vesitasolennolle maagisen kauniin Comojärven ylle. Unohtumaton kokemus.
Vetovoiman laki saattaa toimia myös asioissa, joita emme niinkään aktiivisesti halua elämäämme, mutta joista esimerkiksi vitsailemme. Viitisentoista vuotta sitten opiskelin ammattikoulussa pukuompelijaksi. Kurssikaverini kanssa osoitimme hieman outoa opiskelijahuumoria laskemalla usein leikkiä, kuinka valmistumisemme jälkeen hakeutuisimme erään tunnetun suomalaisen miesten alusvaatemerkin tehtaalle sepaluksentekijöiksi. Väsyneinä nauroimme tälle usein, mutta muistin aina lopuksi painottaa, että en kyllä ikinä menisi tehtaaseen töihin.
Niin sitten kymmenisen vuotta myöhemmin Italiassa asuessani päädyin Sveitsin puolelle monien maailman hienoimpien miesten vaatemerkkien puvunhousuja valmistavaan tehtaaseen ompelemaan. Siellä työntekijät oli jaoteltu osastoihin ja jokaisella osastolla tehtiin joku tietty työvaihe. Osastolla, jonne minut sijoitettiin, tehtiin -yllättäen- sepaluksia! Olkoonkin, että kyse oli luksustuotteista, parhaimmillaan valmistamamme housut saattoivat maksaa asiakkaalle monta tuhatta euroa, ja näitä housuja meni toisinaan maailman tunnetuimmille filmitähdille ja kuninkaallisille. Silti, fakta oli, että olin tehtaalla ompelemassa sepaluksia -eli tein juuri sitä, mitä minun ei missään tapauksessa pitänyt koskaan tehdä! Nämä olivat juuri niitä aikoja kun tutustuin vetovoiman lakiin, ja elämääni taaksepäin katsoessani ymmärsin yhteyden menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Kyllä nauratti! Vaihdoin työpaikkaa lyhyen ajan sisällä.
Tultuani tietoiseksi vetovoiman laista, päätin muuttaa elämäni suuntaa. Vaihdoin entiset negatiiviset ajatukset positiivisiin. Sitä mukaa kun muutin ajatuksiani ja ajattelutapaani, myös asiat ympärilläni alkoivat muuttua. Loin itselleni täysin uudenlaisen elämän.
Vetovoiman laki toimii, halusimme tai emme. Ajatustemme keskittäminen asioihin, joita haluamme elämäämme, tuo nämä asiat huomattavasti lähemmäksi meitä. Jos et tiedä, mitä haluat, voit aina esimerkiksi kirjoittaa paperille asioita, joita et halua. Ota sitten toinen paperi, jolle kirjoitat ei-haluamiesi asioiden vastakohdat tyyliin "En halua olla flunssainen - Haluan olla terve" "En kestä tätä työtä, jota teen -Haluan löytää uuden, mielekkään työn". Sen jälkeen revi tai rutista ja heitä roskiin negatiiviset ilmaukset sisältävä paperi. Näin heität vanhat ja negatiiviset ajatukset roskiin ihan kirjaimellisesti. Toisella paperilla olevista uusista, positiivisista ajatuksista on hyvä jatkaa eteenpäin. Paperin voi kiinnittää vaikkapa jääkaapin oveen tai muuhun paikkaan, josta sen on helppo muistuttaa sinua ajattelemaan uudella tavalla.
Positiivista vetovoimaa päivääsi
